Italia 2012 (osa 2)

Sisiliassa vietettiin sitten mukava perinteinen rantaloma: uintia, auringonottoa, hyvä ruoka yms. Sen verran tuli härnättyä moottoripyörää, että yhtenä päivänä käytiin paremman puoliskon kanssa ajelemassa noin 70 km rengasreitti sisämaassa, joka kiertää kolme kylää: Motta Camastra, Francavilla di Sisilia ja Castiglione di Sisilia. Kylistä Motta Camastra oli kuin 1800 -luvulle jäänyt mutta idyllisen hienon näköinen.  Pelattiin myös tennistä muutamaan otteeseen. Giardini-Naxos on hyvä kohde varsinkin, jos haluaa vuokrata auton ja ajella Etnalle. Etnalle ei nimittäin ole pitkä matka. Etna kohoaa korkealle taivaankannelle ja sen voi nähdä tupruttavan savua mistä tahansa Naxosta katsottuna. Hotellimme oli Naxos Beach Resort ja itse huoneet oli meillä "Villatyyppisesti" maan tasalla. Hyvät huoneet, iso hotellialue baareineen, johon kuului kaksi uima-allasta, joista toinen 50 metrin kunnon uima-allas. Vierailimme myös Taorminassa, joka oli yllättävän hieno paikka, todellinen kummisetäpaikka.

Viikko vierähti nopeaa Sisiliassa. Koitti kuitenkin aamu, että oli taas pakattava tavarat ja kiinnitettävä tavararullat ja laukut pyörään. Seurueemme muut jäsenet hyppäsivät aamiaisen jälkeen lentokentälle lähtevään bussiin. Starttasin Guzzin yhtäaikaa bussin kanssa. Tuntui kyllä jännältä, että muut olisivat muutaman tunnin päästä jo Suomessa mutta itse matkaisin vielä yli 10 päivää ennen Suomea. Aurinkoisessa säässä ajelin kohti Messinaa ja sen vilskettä. Ja vilskettä riitti heti aamutuimaan. Lautalle löysin navigaattorin sekä tieopasteiden yhteispelillä. Tällä kertaa lautta ei ollut kovin iso mutta ajo lautalle ja lippujen osto kävi taas kätevästi. Ei tietoa minkäänlaisesta härdellistä.

Messinan salmi yli Villa San Giovanniin ja keula kohti pohjoista. Päätin nimittäin Sisiliassa olon aikana muuttaa reittisuunnitelmaa ja lähteä Sisiliasta suoraan kohti pohjoista. Etukäteissuunnitelmana oli aja vielä kohti saappaan pohjaa kaakkoon ja sen kautta rantoja myöten sisämaahan ja pohjoista kohti. Ratkaisu oli hyvä. En olisi millään ehtinyt koluta pidempään eteläisimmässä italiassa tällä aikataululla. Tämä siksi, että Apenniinejä pitkin ajo osoittautui yhtä hitaaksi hommaksi kuin olin ennakoinut. Messinan salmesta päästyäni ajelin samaa moottoritietiä kuin tullessa saappaan kärjen verran. Sitten kännyin sisämaahan kohti itää suunnitellulle reitille pikkuteille. Tie mutkitteli etelä-Italian maaseudulla ja oli väliin hyvin kapeaa, lähes asfaltoitua polkua, joka oli hädin tuskin henkilöauton levyistä. Asfalttitietä kumminkin. Tosi autiota seutua eikä asutusta juuri näkynyt. Joitain taloja jotka nekin näyttivät autioilta. Sen sijaan jossain oli pakko olla elämää sillä tiellä ja sen varsilla lötkötteli lehmiä ja jopa hevosia tuli vapaana vastaan. Yritin kuikuilla, että oliko hevosilla isäntää jossain main mutta kettän ihmistä ei näkynyt. Tuskin kuitenkaan villihevosia. Mutta maisema oli hienoa. Todellista maaseutua. Ennen Napolia poikkesin taas isommalle tielle ja laitoin naviin kohteeksi Castel di Sangron, jossa oli suunnitellu yöpyväni. Sinne ajelin nopeinta reittiä. Moottoritietä ei sinnekään ollut kuin pikku pätkä kun taas tie muuttui tavalliseksi maaseudun maantieksi. Huomasi kuitenkin sen, että maaseutu Napolin jälkeen alkoi jotenkin virkistyä ja vaurastua. Taloja tuli enemmän ja ne näyttivät paremmin voivilta.

Castel di Sangroon saavuin hämärän aikaan joskun klo 21.oo. Takana siis koko päivä ajelua etelä-Italian keskiosissa maaseudulla. Leirintäalue oli kuitenkin heikko. Ei niinkään yleisilmeensä vuoksi vaan muista syistä. Ajelin leirintäalueen portista sisään ja huomasin respan. Respa oli kuitenin pimeä vaikka ovi sinne oli auki. Ketään ei näkynyt. Parissa mökissä oli valot ja sisällä asiakkaita. Kuljeskelin pitikin leirintäaluetta etsien jotain henkilökuntaa viittaavaa. Sitten yhtäkkiä huomasin erään mökin kulmalla seisoskelevan ihmishahmon. Tilanne oli kuin Psyko -leffan kansikuvasta. Mies asteli minua kohti käsi ojossa ja esittäytyi paikan direktööriksi. Huomasin heti, että tämä direktööri oli humalassa. Mies yritti skarpata mutta ei oikein onnistunut. Jonkun verran puhui sentään englantia. Esitteli leirintäaluetta ja paikkaa, johon voisin telttani lykätä. Suihkussa ja vessassa olisin voinut käydä kahdessa eri mökissä. Leirintäalueella ei nimittäin ollut varsinaisia telttapaikkoja ja niihin liittyviä yleisiä pesutiloja. Olin kahden vaiheilla että jäisinkö. Mutta sitten kun mies alkoi kyselemään passini perään mieleen juolahti, että näinköhän ukkeli olisi aamulla paikalla kun passia pitäisi noutaa. Sen verran huithapelilta vaikutti. Kerroin kohteliaasti, että käyn vielä etsimässä jotain hotellia ja palaan mikäli en onnistu löytämään. No varmuudella tiesin, että hotelli löytyi. Olin ajanut kahdenkin hotellin ohi tullessani leirintäalueelle. Ajoin läheiseen hotelliin, josta sain huoneen. Hotelli oli vasta rakennettu neljän tähden hotelli ja taisin olla ainut asiakas. Erittäin siisti, moderni ja hyvä tasoinen majapaikka. Otin huoneen ja asettauduin yöksi. Takana seikkailun tuntuinen ajopäivä pitkin autioita maaseututeitä.

Castel di Sangron Hotel Naturassa nautin hyvin laitetun aamiaisen. Jotenkin näytti siltä, että olin hotellin ainoa asiakas. Ketään muuta henkilökuntaa lukuun ottamatta en siellä nähnyt. Aamulla ajelin kylän läpi tankkaamaan pyörää. Castel di Sangro vaikutti hyvin voivalta ja suht vauraan näköiseltä paikalta. Kummallista että semmonen pili pali campping oli paikkakunnalla. Päivän reitti kulki pitkin apenniinien vuoristoa. Matkalle sattui kaksi selkeää Apenniinien ylitystä ja väliin reitti kulki laaksoissa ja maaseudeulla. Apenniinit eivät ole yhtä korkeita kuin esim. Alpit mutta hienot kuitenkin. Liikennettä ei vuoristoteillä tosiaankaan ollut. Minut ohitti ainoastaan kolme motoristia, joista yksi ajoi Moto Guzzin Californialla. Totta kai kohdalla himmas ja moikkas :) Muuten ei vastaan tulijoita ollut. Lumirajalle tiet eivät nousseet. Erään nousun huipulla aterioivat lehmät mutta taloja tai muuta maatilaa ei näkynyt mailla eikä varsinkaan halmeilla.

Pikku tiet menevät myös pienten kylien lävitse, joiden läpi ajaminen ei ole aina niin helppoa. Eräänkin pienen kylän keskustassa oli hautajaisseremonia käynnissä. Tie oli pientä mukulakivikatua ja teitä haarautui keskusta ties minne. Navigaattorista ei monesti näissä tilanteissa ole apua. Niinpä ajelin pari kertaa harhaan ja jouduin palaamaan aina vaan hautajaisseurueen ohi. Hävetti sikäli paukuttaa suorilla putkilla ihan vierestä monta kertaa tuollaisen seremonian aikana. Mutta paheksuvia katseita en kuitenkaan bongannut. Kun Apenniinit oli ylitetty ja lähestyin taas enemmän länsi-Italian rannikkoa niin pysähdyin syöpöttely- ja tankkaustauolle Rieti -nimisessä kaupungissa. Bensa-aseman ravintolassa söin kelpo menuun pastoineen ja salaatteineen. Kahvi vielä päälle. Ilma oli jälleen ollut aurinkoinen. Loppumatkan Lago di Bolsenalle ajelin isompia teitä. Leirintäalue oli hyvä ja varasin yhden yön. Perillä olin noin viiden aikoihin. Kävin istuskeleen viereisellä rannalla Lago di Bolsenalla ja nauttiin sipsiä ja olutta. Matkajuhtaan lisäsin puoli litraa öljyä ja tarkastelin hiukan pyörää sieltä täältä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja toivoin, että Guzzi pelaisi loppumatkankin yhtä hyvin kuin tähänkin saakka. Trangialla valmistelin illan päälle ruokaa. Ehkä koko matkan karuimmat taipaleet olivat olleet juuri kaksi edellistä ajo päivää. Kertailin hiukan maisemia mielessäni hyvillään siitä, että kaikki oli mennyt hyvin. Alhaalla vielä kuvia tämän päivän ajosta matkan varrelta.

Edellispäivänä ajellessani Lago di Bolsenalle olin saanut jo esimaistiaisia Toscanan kumpuilevista maisemista. Bolsenalta on vain 120 kilometriä Sienaan. Sienassa oli päättänyt olla kaksi välipäivää. Haidihouu Bolsenalle ja katastamaan Toscaanan maisemia. Ajelin pieniä maalaisteitä ihastellen kuvan kaunista Toscanaa. Ajelin läpi viinitarhojen välillä pysähdellen. Ohitin reitillä, jota Italia -opas suositteli, muutaman kuuluisan viinintuotantotilan, mm. Montalcino ja Buonconvento.

Sienaan saavuin jo kello 12 ja ajelin suoraan Campin Siena Colleverdeen, jonka olin ohjelmoinut navigaattoriin. Päivä oli kuuma ja yritin etsiä mahdollisimman varjoisan paikan teltalle. Sitten turistilooki päälle ja campingin respasta kartta kouraan ja kohti Sienan keskustaa. Respapoika mainosti bussejakin, että niillä pääsee, mutta mielummin kävellen koska matka oli kuitenkin kohtuullinen. Reitti laskeutui alas rinnettä keskustan reunamille. Ihan suorinta reittiä en Sienan keskustaan, Campolle, päässyt johtuen osaksi teiden huonosta merkinnästä. Campolle kuitenkin päädyin ja onpahan hieno tuo Sienan keskusta. Se, että myös muita turisteja oli, ei häirinnyt. Sienan keskustan ydin on siis tori, Campo, johon tulee muutama isompi rännikatu. Rakennukset ovat hyvin säilyneitä vanhoja kivirakennuksia. Siena lienee parhaiten säilynyt Italian antiikkisista kaupungeista. Kaikki nähtävyydet ovat myös puolen tunnin kävelymatkan päässä toisistaan. Mm. Santa Marian kirkko on ihan torin vieressä. Siena ei ole siten mikään kovin iso kaupunki ja sopii siten hyvin pistäytymispaikaksi myös moottoripyöräreissulle. Kiertelin Sienan upeita pieniä kivisiä katuja, joista osa mukavan hämyisiä. Sitten istahdin yhteen lukuisista torin reunalla olevista ravintoloista. Tilasin vettä ja limukkaa sekä pizzan. Kylläpä juoma maistui!! Sitten takaisin leirintäalueelle. Leirintäalue oli hyvä ja piti alueellaan respan vieressä viihtyisän baarin sekä ravintolan. Iltasella istuskelin leirintäalueen baarissa nautiskellen punaviiniä ja kirjoitellen päiväkirjaa. Oli myös mukava seurailla ihmisiä ja leirintäalueen elämää.

Seuraavan päivänä osasinkin jo lyhyemmän reitin Sienan keskustaan. Vietin rentouttavan päivän syöden erinomaisen pizzan. Paikka oli noin 150 metriä Campolta eräälle sivukujalle. Pizzan hinta laski 4 euroa verrattuna torinvieruspaikkoihin mutta laatu ei laskenut. Koko reissun ehkä paras pizza viinikarahvin kera. Sitten ostin lipun Santa Marian kirkon nähtävyyksiin. Varsin paljon on Sienassa nähtävää kulttuurin ja taiteen ystäville. Pelkästään kirkkoon kuuluvien nähtävyyksien kiertelemiseen meni noin pari tuntia. Tuliaisten oston jälkeen rentouduin erään sivukujan baarissa jonka ulkoterassilta näki mukavasti Campolle. Olo oli raukea. Hieno reissu takana ja mitä enemmän Sienaa tarkkaili ja torielämää seuraili sitä enemmän siitä piti. Siena on upea paikka!

Seuraavana aamuna heräsin taas varhain. Maksoin itseni ulos leirintäalueelta ja matka jatkui kohti pohjoista. Vielä sain ihastella Toscanan maisemia. Leirintäalueen respasta olin saanut esitteen, johon oli vedetty vihreällä maisemareittiä juuri sopivasti. Ohjelmoin sen navigaattoriin ja ajelin maisemapätkiä Firenzen kulmille saakka. Siitä lähtien alla vilisi moottoritie. Paikoin moottoritie oli leveää hyväkuntoista viisikaistaista pätkää horisonttiin saakka. Täältä tullaan pohjois-Italia!

Italia -oppaassa suositeltiin myös Pistoia -nimistä vanhaa kaupunkia. Poikkesin tässä antiikkisessa kaupungissa, joka oli vähän Sienan oloinen paikka. Otin muutaman kuvan ja jatkoin kohti Lago di Iseota, joka on pieni järvi Garda- ja Comojärvien välissä.

Iseolle saavuin iltapäivällä ja ohitin mm. Gardajärven aika läheltä. Itse järvi ei kuitenkaan näkynyt moottoritielle. Ajoin Camping Iseolle ja varasin telttapaikan kahdeksi yöksi. Leirintäalue oli varsin siisti ja hyvin hoidettu. Viereiselle paikalle karautti pari miestä Itävallasta. Jutustelin heidän kanssa leiriytymisen lomassa. Toinen miehistä ei tiennyt missä Suomi oli. Hiukan hänelle valkeni kun kerroin, että Suomi on Ruotsin vieressä, rajanaapuri. Leirintäalueella melkein kaikki olivat saksalaisia. Käveleskelin Iseon keskustaan, joka on järven rannassa alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä leirintäalueelta. Kompakti ja nätti paikka. Itse Iseon järvi on kuin Comojärvi pienemmässä koossa. Harmaat kalliot laskeutuvat jyrkästi järveen kielien siitä, että järvi on syvä. Muutenkin pohjois-Italian järvialueet ovat aina yhtä hienon näköisiä. Illalla ihastelin leirintäalueen rannalta jyhkeää ukonilmaa, joka ylitti järven enemmän toiselta reunalta. Päälle se ei tullut mutta vettä sateli jonkin aikaa. Sadetta pidin hetken aikaa leirintäalueen baarin terassilla. Sitten astelin järvelle ja istuskelin varmaan pari tuntia katsellen upeaa maisemaa. Oli ihan pimeää ja vastakkaisen rannan kylien ja teiden valot kiemurtelivat valoisana helminauhana pitkin rantoja. Taivaalla salamoi ja tummat pilvet lipuivat ohitse. Viimein ukkonen eteni kauemmas horisonttiin vuorille päin.

Edellisenä päivänä minua jututti ohimennen eräs vanha saksalainen herrasmies. Nyt aamusella kun astelin respan kahvilaan juomaan tuplaespressot, huomasin tämän saman saksalaispariskunnan istuvan terassilla. Itse jäin sisäpuolelle. Mies ja nainen tulivat kuitenkin luokseni liittyivät seuraan. Juttelin heidän kanssaan pitkät pätkät. Mies kertoi harrastavansa taidemaalausta. Kertoi myös, että hänellä oli Kanadassa eräs tuttava, joka oli suomalainen syntyjään. Olivat joskus vierailleet myös Suomen lapissa, josta olivat ostaneet muistoksi puukon. Tätä puukkoa kertoivat pitävänsä aina reissuillaan mukana. Miellyttävän oloinen pariskunta ja osasivat myös englantia hyvin, joten ymmärrys oli molemmin puolista.

Sitten etsin kaupan, josta ostin pasta-ainekset trangiapäivällistä varten. Ostin myös pari olutta ja juustoja, joita aioin nautiskella Sienasta ostamani chiantiviinin kera aterian jälkeen. Näin myös tein. Aurinko lämmitti satunnaista moottoripyörämatkailijaa chiantin ja juustopalojen äärellä. Illalla suunnistin sitten keskustaan ja istahdin paikallisen rantabaarin terassille. Oli sunnuntaipäivä. Tilasin oluen jonka kylkiäisinä antoivat runsainmitoin naposteltavaa. Kuuntelin hyvää musiikkia, jota paikassa soitettiin. Paikka oli rehellinen meikäläinen baari, joihin en Italian matkalla kovin usein ollut törmännyt. Sitten tarjoilija tuli yhtä äkkiä kysymään, että mistä olin kotoisin. Vastasin että Suomesta. Sitten tarjoilija viittoi viereiseen pöytään, josta luokseni tuli nuori nainen ja esittäytyi selvällä Suomen kielellä. Kertoi olevansa kolmen kuukauden työharjoittelupätkällä Iseolla. Tampereelta kotoisin. Hän tunsi baarin tarjoilijoita, jotka olivat arponeet, että mistä olisin kotoisin. Olivat veikanneet Ruotsia tai Suomea. Nimittäin siinä paikassa heidän mukaansa ei turisteja paljon vieraillut vaikka Iseolla sinänsä tursteja on. Kerroin olevani moottoripyörämatkalla ja tulomatkalla Sisiliasta Suomeen. Hetken turistuamme nainen esitteli myös Pablo -nimisen miehen, joka joi kuin suomalainen mutta ajoi silti skootteria. Hänellä oli myös moottoripyörä mutta ei onneksi ollut sillä nyt liikkeellä. Pablo vaikutti mukavalta ja rennolta mieheltä ja päivitteli pitkää matkaani. Kertoi itse ajavansa Ducatilla. Tutustuin myös pariin englantilaiseen mieheen, joista molemmat ajelivat järviveneitä. Toinen oli ollut paikassa jo useamman vuoden.

Ilta oli mennyt mukavasti ja olin tutustunut myös muihin ihmisiin. Moikkasin englantilaiset ja lähdin takaisin leirintäalueelle. Suomalaisnainen oli jatkanut jo aiemmin hotellilleen. Englantilaismiesten tarjoama tequilapaukku maisuti myös hänelle vaikka seuraava päivä oli työpäivä. Kertoi kuitenkin, että työnteko on Italiassa erilaista siestoineen, siis huomattavasi verkkaisempaa kuin suomessa. Leirintäalueelle päästyäni noin puoli yhdeltätoista laitoin kellon soimaan kuudelta aamulla. Lähtisin aikaisin ajamaan ja tarkoitus oli valloittaa Passo dello Stelvio.

Kello soi siis aamukuudelta. Oli aika jatkaa matkaa. Mietin kuitenin, että käteisvarannot alkoivat olemaan finaalissa. Siispä kävin aamulla vielä Iseon keskustassa automaatilla nostamassa rahaa. Nopeahko aamiainen ja sitten pyörä pakettiin. Samainen vanhempi saksalainen taidemaalari tuli vielä jututtaan ennen lähtöäni. Halusi, että vaihtaisimme osoitteita ja sähköpostiosoitteita. Kertoi haluavansa lähettää joulukortin ja jos joskun vierailisin Münchenissä, niin kutsui kylään. Eipä minulla ollut osoitteiden vaihtoa mitään vastaan. Sytkäytin Guzzin tulille ja moikkasin respassa olevan miehen. Täysi tankki bensa-asemalla ja matkaan. Ajelin pohjoista kohti kiertäen järven toista reunaa suuntana Passo dello Stelvio. Puksuttelin pikkuteitä, jonka varrella oli oikeastaan koko ajan jonkun nimistä kylää ja taloa. Mistään autiosta reitistä ei ollut kyse. Ilmassa leijui myös pieni sateen uhka. Ennen Stelvion nousua tankkasin vielä tankin täyteen. Ilma tuntui myös jotenkin viileältä ja oli nälkä. Niinpä pysähdyin ravintolaan syömään, lämmittelemään ja lisäämään vaatetta. Ravintola oli juuri Stelvion nousun alkupäässä. Vaihdoin käteen myös paksummat ajohanskat. Sitten olin valmis valloittamaan Dolomiitit :) Stelvio on maineensa veroinen ylitys. Nousun aikana sivuilla virtasi runsaasti vuoristopuroja ja maisemat olivat upeat. Mitä ylemmäs nousu eteni niin sitä enemmän myös lunta alkoi ilmestymään tien varsille. Huipulla lunta oli aika runsaasti. Sinänsä tie oli sula eikä pakkasta ollut mutta huomasi, että muutama viikko taakse päin tilanne olisi voinut olla toinen. Huipulla oli suorastaan markkinat. Paljon muita motoristeja, kahviloita, makkaranpaistajia. On hotellia ym. majoitusta. Hörppäsin kahvit sisätiloissa.

Passon ylitettyäni matka eteni Itävallan puolelle. Itävallan ajoin läpi yhdeltä istumalta Saksan puolelle. Saksan puolella pikimmiten rajan jälkeen tankkaustauko. Sitten ajelin taas samaiselle Günzburgin leirintäalueelle kuin noin kuukausi sitten ajellessani kohti Rivieraa. Nyt leirintäalueella oli selkeästi vähemmän elämää. Illanpäälle myös sateli jonkin verran. Leirintäalueen raflasta tilasin pienen makkara- ja ranskalaisannoksen vehnäoluella. Myöhemmin katselin jalkapalloa televisiosta saksalaisherrasmiesten seurassa.

Lähtö oli taas aamutuimaan. Tavoitteena oli ajaa samaiselle Lübeckin camppingille kuin mennessä. Aikainen lähtö ja hyvä keli salli sen, että löysin itseni päivän päätteeksi Guldborgin Cämppingilta Tanskasta. Saksan läpiajo yhdessä päivässä onnistuu siis myös Guzzin Californialla kunhan lähtee tarpeeksi aikaisten liikkeelle :)

Guldborgin campping oli hauska, kuin 80-luvulta kaasuliesikeittiöineen. Hyvä nurmikkoloossi teltalle.

Tällä kertaa Ruotsin läpiajo sujui sekin hyvässä kelissä. Olin hiukan edellä aikataulustani ja siksi en jäänytkään Linköpingiin yöksi ennakkosuunnitelmista poiketen. Muistin, että opiskeluaikainen kaverini asuu tätä nykyä Tukholmassa. Ja kas kummaa sattuikin olemaan paikan päällä Tukholmassa. Siispä hänen tykönään yksi yö. Seuraavana päivänä sonnustauduin sitten Tukholma-Turku päivälautalle, joka olisi aamulla Turussa. Yö lautalla ja aamuinen Turku otti pitkän matkan reissulaisen vastaan. Loppu olikin sitten kosmetiikkaa ajaessani Turusta Keravalle. Mahtava reissu takana ja hengissä oltiin :)

Sen voi ainakin todeta, että Italia on maisemiltaan aivan upea maa. Vaikka Suomen lappi on hieno niin kyllä kateeksi käy. Matka sujui hyvin. Sen kokonaispituus oli siis tasan yksi kuukausi ja kilometrjeä 8300. Pyörä pelasi hienosti koko reissun ja minkäänlaisia ongelmia ei ollut. Pieni öljyn lisäys vain loppumatkasta. Voi ehkä todeta, että tällä reissulla tuli Italia nähtyä sen mitä sillä on tien päältä katsottuna tarjottavanaan vaikkakin Italian Itärannikkoa en ajanut. Keskityin siis länsirannikkoon ja manner-Italiaan. Liikenne on vilkasta mutta sen kanssa pärjää. Skootterikuskit ovat ne pahimmat, he eivät elämää kunnioita. Muun liikenteen kanssa tulee toimeen ja italialaiset antavat kuitenkin hyvin tietä. Monesti risteyksissä oli tilanne, että etuajo-oikeudet menettivät vähän merkitystään, koska risteysliikennettä on niin paljon. Yleensä se menee ensin, jolle se tilanteen kannalta on järkevintä. Jotenkin se Italian liikenne vaan soljuu mutta tarkkana täytyy silti olla.

Reissusta jäi päällimäisenä viisi kokonaisuutta mieleen. Italian Riviera Cinque Terreilneen on kokoanisuudessaan upeaa maisemiltaan. Amalfin rannikko ja Sorrentoniemi sekä yllätyksenä ihan eteläisen Italian rannikko ennen  kuin saappaan kärki alkaa. Se on jylhää ja karismaattista seutua, kun tie kiemustelee ylhäällä rantakallioilla, jotka laskeutuvat jyrkästi mereen. Takaisin päin tullessa manner-Italian maaseudut ja Apenniinit ovat kaunista. Viimeiseksi kaupunkikohteena ollut Siena yllätti, vaikka tiesin sen kuulopuheiden perusteella olevan hieno paikka. Mutta nyt tuli todettua se itse.  Ja pisteenä Ii:n päälle Passo dello Stelvio. Eipä vois reissu hienommin maisemiltaan enää päättyä.  Sisilia sinänsä on käymisen arvoinen mutta ei kuitenkaan minusta parasta antia Italiassa maisemien puolesta. Aika kuivakkaa matalaa puuta kasvaa ja Sisiliahan on Italian köyhintä aluetta. Tietysti Etna ympäristöineen on hieno, mutta Etnalla en tällä reissulla käynyt. Yksittäisistä paikoista Sperlonga jäi mieleen erityisen hienona unohtamatta Levantoa ja Rapalloa. Paljon on siis Italiassa nähtävää maisemien lisäksi mm. Rooma, Firenze, Napoli yms. kaupunkikohteet jotka nyt jätin väliin. Mutta jostakin on karsittava ja keskityin siis enimmäkseen maisemamatkailuun pikkuteineen ja pienempine kaupunkeineen. Kiitos mielenkiinnosta ja hyvää Italian matkaa, jos sinne joskus suuntaat. Toivottavasti sait tärppejä omaan matkaasi :)