Siilinjärven ja Iisalmen kautta matkasimme kohti Kajaania, jossa pysähdyttiin tankkaustauolla. Matkan varrella ohitettiin mm. Ristijärvi ja Hyrynsalmi ennen kuin saavuttiin Suomussalmelle. Ilma oli muistaakseni poutaisen puolipilvinen eikä vettä ollut satanut koko päivänä. Suomussalmella etsittiin Kiantajärven cämppingaluetta parilla harhamutkalla. Leirintäalue on puiden keskellä mutta aika lähellä päätietä, näin muistelen. Alhaalla kuva moottoripyörämatkailuhistoriamme ensimmäisestä leirimajoituksesta.

Aamuselta jatkoimme matkaa. Suomussalmen jälkeen taipaleet alkavat pidentyä ja asutus harvenee huomattavasti. Poroja oli liikkeellä paljon, joista vastaan tulevat autoilijat varoittivat valojaan vilkutellen. En muistanutkaan, että itä-Suomessa näinkin etelässä on jo niin paljon poroja. Liikkuivat muutaman elikon ryhmissä mutta pääasiassa söivät rauhassa tien vierustoilla. Arvaamaton elikko on kuitenkin kyseessä, joten vauhtia tulee hiljentää huomattavasti. Moottoripyöränkun riittää kaatamaan oravakin huonolla tuurilla. Ajelimme Kuusamoon, jossa pidimme ruokatauon ABC:llä. Tilasin poronkäristyksen. Matka eteni ruokatauon jälkeen viitostietä pitkin Kemijärvelle. Ajelimme keskustan tuntumassa sijaitsevalle leirintäalueelle. Respassa oli suomea venäläisittäin murtava nainen töissä. Ostimme häneltä yhden telttapaikan sekä saunavuoron. Kuten kuvasta näkyy, niin Kemijärven leirin alusta on mitä ihanteellisin telttailijalle.

Illalla käytiin käveleen keskustassa. Kaupungissa ei ollut ristinsielua ja kaikki putiikitkin kiinni. Kovin autio pitäjä. Iltasella leirissä saunottiin ja käytiin ostamassa respasta vielä polttopuita. Ennen nukkumaan menoa paisteltiin hyttysten kanssa vielä makkaraa.

Nordkappin valloitukseen lähdimme Karigasniemen kautta. Tie nro 92 pian Inarin jälkeen kohti Karigasniemeä on mukavaa ja suht kapeaa tietä. Maasto on myös kumpuilevaa. Taisimme syödä pizzat Karigasniemen keskustassa ennen kuin jatkoimme Norjan puolelle. Pian Norjaan päästyä alkoivat pinnanmuodot muuttua. Ei tarvinnut kauan ajaa kun edessä siinsivät jo pohjois-Norjan vuoret lumihuippuineen. Vaikuttavaa! Pysähdyimme sitten taukopaikalle keittämään kahvit ja tarkasteleemaan kartasta reittiä Nordkappiin. Tuolloin emme omistaneet vielä navigaattoria mutta eipä sitä kyllä pohjoisnorjassa tarvi, mikäli ajelee pääreittejä. Sen verran vähän on isompia teitä.

Jos jotkut luottavat italialaiseen insinööritaitoon niin muuan uhka rohkea oli uskaltautunut ranskalaisilla menolaitteilla aina Unkarista asti.

Kohti Stroslettia ajeltiin, jossa olimme suunnitelleet yöpyvämme. Aurinko alkoi jo laskea ja ilta viiletä. Storlettiin saavuttiin mutta emme huomanneet mitään mainostusta leirintäalueesta. Jatkoimme eteen päin muutama kymmenen kilometriä ja vihdoin oli tien varressa leirintäalueen mainos. Kello oli kuitenkin ehtinyt jo yli kymmen ja leirintäalue oli kiinni. Olimme siis myöhässä ja muutkin leirintäalueet sulkevat porttinsa viimeistään kymmeneltä. Ei jäänyt vaihtoehdoksi kun käyttää taas jokamiehen oikeutta. Päätimme etsiä sopivat paikan mihin laittaa telta omin luvin. Ajelimme hiukan eteen päin ja huomasimme sopivan kanervikkoaukean tien vieressä. Siellä näytti olevan muitakin yöpyjiä, joten suuntasimme sinne. Aukealla oli meidän lisäksemme ainakin kolme muuta autoa. Totesimme, että paikka kelpaa ja pystytimme teltan. Muuan suomalainen nuori mies tuli jututtaan. Sanoi olevansa Tuusulasta kotoisin ja oli kaverinsa kanssa autoretkellä. Ilta ehti jo hämärtyä ennen kuin saimme teltan kasaan. Hampaat pestiin varavedellä mutta suihkut jäivät siltä illalta ottamatta palvelujen niukkuuden vuoksi.

Aamulla soitin maahantuojalle Moto Italiaan. Tiesivät kuvaukseni perusteella sanoa, että venttiilikopan kannentiiviste oli rikkoutunut. Mallikohtaista tiivistettä ei tietystikään siihen hätään voinut mistään hankkia. Vika ei sinänsä olisi iso vaan neuvoivat hankkimaan korjaamolta esim. jonkin kumisen muodoltaan sopivan (esim. leikkaamalla saksilla) tiivisteeksi käyvän palan. Toisena vaihtoehtona esittivät silikonia, jolla vian voisi väliaikaisesti korjata, mikäli tiivistepalaa ei löydy. Soitin asiasta vielä määräaikaishuoltoja tekevälle korjaajalle ja hänen analyysi ja neuvot olivat samat. Muistimme viime illasta Toyota -liikkeen keskustassa ja ajelimme sinne. He eivät ehtineet/osanneet/halunneet alkaa korjaamaan pyöräämme. Saatiin kuitenkin silikonipötkö ostettua ja päätimme alkaa ruuvailemaan itse pyöräämme. Californian sylinterit ovat hyvin esillä ja ja venttiilikopan irroittaminen kävi käden käänteessä. Vikakin selvisi heti. Eli tiiviste oli rikkoutunut pieneltä matkalta, jonka vuoksi öljyä pääsi valumaan kannen välistä. Silikonituubin ohjeiden mukaan puhdistimme metallipinnat ja tursotimme ainetta rikkoutuneeseen tiivistealueeseen. Sitten vaan palikat, joita on kaksi, paikalleen ja ruuvien kiristys. Vähän aikaa odottelimme, että silikoni kuivuisi. Pesimme pyörän öljystä ja täräytin padat käyntiin. Vika näytti ainakin alku arviolta korjaantuneen emmekä havainneet enää öljyntiputtelua ruuvien kohdalta. Nyt matka voisi jatkua taas normaalisti. Onneksi ei ollut sen isompi vika.

Kohti Andoytä ajelimme läpi saarien, joita kaarisillat yhditävät. Viimein tultiin tienhaaraan, josta käännytään pohjoiseen kohti Andoyn kaupunkia. Maisemat reitin varrella ovat hienot ja pienimuotoinen usva lukuisten eri vihreän sävyjen yllä saivat maiseman näyttämään arvoitukselliselta. Ilta alkoi kuitenkin saavuttamaan, joten emme enää pysähtyneet tauoille vaan halusimme ehtiä ennen myöhäisiltaa Andoyhyn. Meillä ei ollut mitään käsitystä majoitusmahdollisuuksista, joten poikkesimme ennen Andoytä myös jonkin majatalon pihalla, joka mainosti itseään. Jostain syystä emme kuitenkaan päätyneet siihen. Ajatuksena oli kuitenkin ajaa perille saakka Andoyhyn ja ottaa esim. mökki. Perille saavuttiin vihdoin ja leirintäaluekin löydettiin. Mutta sielläpä ei ollut mökin mökkiä ja respakin oli suljettu väliaikaisesti. Lapussa luki kyllä että "palaan pian". Ei siinä mittään. Kateltiin sopiva paikka teltalle ja parkkeerasimme ajopelimme. Paikka oli tuulinen ja jotkut olivat pystyttäneet telttansa aivan korkeimmalle kohdalle, josta näki kauas merelle. Me tyydyimme enemmän alarinteen tontteihin. Selja bongasi heti ylhäällä kaartelevan merikotkan, jota alkoi innolla kiikaroimaan. Andenesissa vietimme yhden välipäivän, jolloin kävimme mm. valassafarilla.