2014 loppukesästä ajettiin pienimuotoinen Norjan matka yhdistettynä Jänkhällä jytisee tapahtumaan. Matka kesti viikon verran. Matkaan lähdin Keravalta ja ensimmäinen pysäkki oli Tampereella, jossa olin yhden yön kaverini Henrin luona. Henri nimittäin lähti reissuun mukaan ja seuraavana päivävä starttasimme Tampereelta määränpäänä Sodankylä tai Kemijärvi. Olin pakannut  suunnitelmiemme mukaisesti retkivarustuksen mukaan eli teltan ja trangian. Teltan käyttö jäi kylläkin vain yhteen yöhön. Ilmat eivät olleet reissumme aikana sieltä lämpimimmästä päästä ja huomasimme, että oli miltei saman hintaista ottaa puoliksi mökki kuin maksaa kaksi eri teltapaikkaa. Reissusuunnitelmana oli siis ajaa Inarin kautta Sevettijärven tielle ja siitä Näätämön kautta Norjan puolelle. Kierrosta jatkettaisiin Norjan puolella länteen kaartaen ja ehkä Hammerfestiin jos aikataulu sallisi. Ja sallihan se niin kuin otsikosta voi päätellä. Viikonloppu vietettäisiin sitten Saariselällä Jänkhällä jytisee -tapahtumassa, jonne tulisi myös isoveljeni sekä hänen kaverinsa. Näillä spekseillä starttasimme Tampereelta hieman yli yhdeksän ja suunnitelmana oli kaartaa hiukan pohjanmaan kautta kuivempien kelien toivossa. Eikun Guzzit nakuttaan ja menoksi!

Aamukahvin ja aamiaisen jälkeen päästiin sitten matkaan. Tampereen seudun paremmalla paikallistuntemukella Henri lähti edellä kohti pohjanmaan lakeuksia. Ajelimme aika pitkiä, noin kahdentunnin huikosia ennen pakollisia kahvitaukoja ja ruokailutaukoa. Mietimme, että mikäli mielimme Sodankylään saman päivän aikana, niin pikkutiekieputusta ei voisi harrastaa vaan pitää ajaa aikalailla isompia reittejä. Ajelimme Sievin kautta viistäen Lappajärven kylkeä. Ennen Ylivieskaa tie oli aika huonoa ja muistaakseni myös tietyöt hidastivat menoa. Oulun kohdalta käännyimme Kuusamon tielle kohti Pudasjärveä. Pudasjärveltä kaarrettuamme kohti Kemijärveä alkoi olemaan ilmeistä, että Sodankylään emme jaksaisi ajaa. Tämä varmistui hiukan noin 40 km ennen Kemijärveä, jolloin pitkä ajomatka oli saanut olon sellaiseksi turraksi ja huomasin, että tarkkaavaisuus ei ollut enää parasta luokkaa vaikka väsy ei sinsänsä vaivannut. Päätimme jäädä Kemijärvelle yöksi ja ehdimme hyvin kaartaa kaupan kautta hakemassa ansaitut ajo-oluet. Sodankylän leirintäaluella innokas resparouva piti aika pitkänkin mainoskampanjan leirintäalueen palveluista sekä mahdollisista reiteistä, joita vois ajaa Kemijärveltä lähtiessä. Näistä vinkeistä jäi käteen Luosto-Pyhätunturin reitti, jonka myöhemmin toteutimmekin.

Resparouva vuokrasi halpaan hintaa omien sanojensa mukaan motoristeille tarjoamaansa mökkipäätyä, joka sisälsi hiukan sähköisiä vipstaakkeleita liityen leirintäalueen valaistukseen. Saimme tehtäväksi illan päälle vetäistä yhdestä hanikasta, jolloin alueelle syttyi ulkovalot. Mökki kelpasi meille vallan mainiosti ja asetuimme taloksi. Illalla vuokrasimme saunan ja kylläpä se olut maistuiki hyvältä :) Ilta meni sitten rentoutuessa, musiikkia kuunnellessa ja rupatellessa. Mitäpä sitä muuta tarvitsee...

Aamulla ilma oli mitä parhain matkan jatkamiseen. Ajelimme resparouvan suosituksesta Pyhä-Luoston kansallispuiston kautta. Se sopi, koska en muista, että olisin aikasemmin tuota pätkää ajanut. No, eihän se sinänsä mikään sen suurempi elämys ollut mutta mukavan näköistä tunturia kuitenki. Sodankylässä pidimme armoitetun ruokailutauon sillä aamiaisen teho oli jo lopussa. Pysäköimme keskustassa Karwan´s Pizza Kebabin eteen. Nimi oli osuva pizza-kebab paikan nimeksi ja herätti heti hilpeyttä. Ei ollut Karwansia viimeksi, kun Sodankylässä pysähdyin syömään vuonna 2007, siispä uusi tuttavuus. Ei meinannut pokka pitää kun tilasin listasta Karwan´s Special -kebabannoksen :) Hyvä paikka ja maittavat motoristiannokset!

Viimeksi vuonna 2007 Norjan matkalla, kun ajoimme vaimon kanssa Inarin kautta muistin, että tie oli ollut mukavan kiemurtelevaa järven vieressä. Muisti ei pettänyt sillä maisemat olivat hienot ja pysähyimme valokuvaustauolle Inarinjärven rannalle. Enne näitä maisemia pysähdyimme Lokan ja Porttipahdan tietämillä maantiekahvilassa. Tässä samassa paikassa nautimme lettukahvit vaimon kanssa vuonna 2007. Hyvin samanlaisena oli paikka pysynyt :)

Inarissa pysähdyimme kaupassa ostamassa tarvikkeita ja evästä. Hörppäsimme kahvit tien toisella puolella sijaitsevan hotellin aularavintolassa. Matka jatkui jonkin matkaa Inarista pohjoiseen kunnes käännyttiin koillista kohti pitkin Sevettijärven tietä. Tie menee Inarinjärven rantaviivaa myötäillen. Tätä tietä ajaessa saa kuvan Inarinjärven mahtavasta kokoluokasta. Oli jotakuinkin satakilometriä Sevettijärven tienhaarasta niille kohdin kun rantaviiva loppui oikealla puolellamme. Yhden kuvaustauon pidimme tällä välillä. Yksi huolenaihe meillä oli: Nimittäin ALKO. Luulin, että Sevettijärven kylästä löytyisi sellainen mutta mitä vielä...Näätämön kylään saavuttuamme Suomen ja Norjan rajanylityspaikalla könötti yksi liköörikauppa. Tämä oli kuitenkin vain tilaustuotteille eli ei myynyt likööriä. Olimme kyllä oluet varanneet takabokseihin mutta olimme muistaakseni viskipaukun perässä metsästämässä Alkoa. Jäi siis siltä päivältä haaveeksi.

Kyllä se Norja on hieno koillis-kulmastakin katsottuna. Kummallista että ne maisemat muuttuvat kuin iskusta hienommiksi aina rajan ylitettyä Suomesta Norjaan, tekipä sen mistä päin tahansa. Käännyimme sitten kohti pohjoista kohti Tana brota, jossa aioimme yöpyä. Kirkkoniemeen ei tällä kertaa lähdetty. Ajelimme lämpimässä ilta-aurinkoisessa säässä kohti pohjoista. Reissun hienoin ajopäivä sään puolesta.

Alkuilta olikin jo käsillä kun saavuimme Tana bruhun. Vähän aikaa ajelimme ja katselimme leirintäalueen perään kunnes yhden bongasimme. Ajoimme pyörät parkkiin ja otimme kaksi telttapaikkaa. Tämä oli vähän periaatepäätöskin, koska teltat oli otettu mukaan. Mökki ei olisi kahteen pekkaan ollut sen kalliimpi. Mutta telttailussa on tunnelmaa. Kypäräoluet korkattiin ennen kuin asunnot saatiin koottua. Iltapuhteena oli trangiaillallisen vääntäminen ja kahvin keitto. Juttelimme myös erään pariskunnan kanssa, jotka olimme matkan varrella ohittaneet. Olivat polkupyörillä liikkeella ja lähteneet Kaamasesta ja matkalla Kaamaseen. Pitkä oli Kaamasen tie heillä... Oluet hörpittyämme pötkimme nukkumaan. Yö oli kylmä...ei sinänsä makuupussissa mutta pakolliset yölliset vessassa käynnit viluttivat. Alhaalla vielä kuvia matkan varrelta.

Seuraavana aamuna herättiin kohtalaisen viileisiin olosuhteisiin. Viikontakaisista helteistä sai vain haaveilla. Leirin pakattuamme ajo jatkui Tana brusta tietä nro 98 pohjoiseen. Rustefjelbman kohdalta jatkoimme sitten länteen ylänköä pitkin kohti Ifjordia.Varsinkin alkumatkasta Tana brusta lähtiessämme tie oli todella huonossa kunnossa. Käytönnössä ajo oli pitkän matkaa meidän pyörillämme keksimäärin 50 km/h matkavauhtia. Ylängölle länteen päin kaartaessamme ilma viileni ja tuuli yltyi. Ohitimme aika ison tietyömaan, jonka johdosta tie oli ylängölla paikoin leveää vastavedettyä hyvää asfalttia. Mutta viileää oli eikä viitsinyt pysähtyä lisäämään vaatteita. Ifjordenin ohitettuamma aloimme etsiskellä ruokapaikkaa, eli alustaa minne voisi laskea trangian. Sellaisen löysimmekin Ifjordenin jälkeen jostain vuonon rannalta. Hieno oli tämä luonnontilainen keittiömme.

Olimme päättäneet ajaa Hammerfestiin, koska aikataulu antoi myöten ja naamataulu kesti. Laskettelimme syötyämme kohti Porsangerin vuonoa ja Lakslevia, jossa pysähdyimme. Tankkasimme ja etsimme tovin kauppaa, josta saisi illaksi hieman kurkun kostuketta. Sellainen löytyikin, mutta ei kovin helposti. Nimittävät alkoa Norjassa Vinmonopoletiksi. Ostimme muutaman erikoisöölin ja pienen viskipullon, joka oli illalla enemmän paikallaan kuin osasimme odottaakkaan. Lakslevista jatkoimme pitkin E6:ta kohti pohjoista ja Hammerfestia. Heti lähdettyämme pistin merkille vaihdepolkimen suurentuneen vapaaliikkeen. Diagnosoin asian aika nopeasti ja potkin vaihteista kolmosen päälle niin kauan kuin vaihteet vielä vaihtuivat. Tämä sama vika oli ollut kerran aikaisemminkin, ja se johtuu vaihdepolkimen nivellyksen jonkin kohdan löystymisestä aiheuttaen sen, että liike ei tavoita vaihdelaatikkoa ja vaihde ei vaihdu. Oli onni että hoksasin heti laittaa kolmosen, sillä tarkasteltuamme tienvarressa tilannetta totesin, että vaihdetta ei voi enää vaihtaa eikä kannata edes yrittää, koska voi olla että ei saa sen jälkeen enää vaihdettua. Californiassa on viisi vaihdetta ja kolmosella pääsee hyvin liikkeelle ja voi ajaa kohtuulisen alhaisilla kierroksilla 120 km/h. Täst edes matka jatkui koko matkan sitten kolmonen silmässä. Vähän harmitti mutta ei kuitenkaan älyttömästi, koska tiesin että matkan voisi ajaa loppuun hyvin kolmosellakin. Tietysti ajomukavuus aina kärsii.

Ajopäivä ja erityisesti iltapuoli oli ollut kylmintä siihen astisista ajopäivistä. Puksuttelimme kohti Hammerfestiä viilenevässä säässä. Hammerfestin kaupunkiin tultuamme ajelimme vielä eteen päin, sillä olimme katsastaneet paikan Hammerfestin "viimeiselle jyrkänteelle", kuten Kauko Röyhkä osuvasti laulussaan laulaa. Tovin ajettuamme Hammerfestin keskustasta pois tie vaihtui soratieksi ja päädyimme sinne, mistä tie ei enää jatkunut. Jäämeri oli vastassa. Parkkipaikantapaiselle soratantereelle parkkeerasimme pyörät. Eräs ruotsalainen pariskunta grillasi par´aikaan ruokaa maasturinsa vieressä. Kävelimme kohti rantaa, jonne meni hyväkuntoinen polku. Takana oli tapahtumarikas ajopäivä ja kylmyydestä ja tuulesta huolimatta jäämeren reunalla oli rauhoittavaa olla. Alhaalla kuvia tuosta hetkestä ja ajosta Hammerffestiin. 

Rannalta lähdimme sitten leirintäalueelle. Kylmä oli ja emme edes miettineet telttamajoitusta. Leirintäalueella ei käynyt kuin norjankäteinen, jota kummallakaan ei ollut. Pienien rahanhakumanöövereiden jälkeen pääsimme mökin lämpöön ruuan tekoon. Oli Henrin vuoro kokata. Omien sanojensa mukaan ruoka pääsi palamaan pohjaan mutta ei minun mielestä. Hyvä oli. Lämmin viski ja pari erikoisolutta kruunasi mukavan päivän. Seuraavana päivänä ajo jatkuisi kohti Saariselän Jänkhällä jytisee -tapahtumaa.

Aamulla jatkoimme Hammerfestistä kohti Saariselkää. Tämän päivän ajo meni muitta mutkitta välillä pysähdellen kuvaus- ja tyhjennystauolla. Karigasniemen rajanylityspaikalla pysähdyimme pizzalla. Tie Lakslevistä Karigasniemeen oli nopeaa ajettavaa. Hyvä tien kunto jatkui myös Suomen puolella, joten puottelimme hyvää kyytiä kohti Saariselkää. Kaamasen kohdalla käännyimme sitten tielle E75. Ivalossa pysähdyimme eväskaupassa ostamassa vähän kostuketta viikonloppua varten. Olimme Saariselällä prikulleen yhtä aikaa kuin isoveljeni ja hänen kaverinsa, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Esittäydyimme, haimme avaimen respasta ja ajoimme mökille. Jänkhäviikonloppu oli mukavaa ja rentoa oleskelua, saunomista, musiikin kuuntelua ja kävimmepä jopa iltareinnoissa. Mieleen jäi viikonlopusta myös viereisessä mökissä majaillut pappatunturijengi, joka oli ajanut jostain aika kaukaa tapahtumaan. Joku ajeli myös kylmälaukusta tehdyllä ajopelillä mökkimme ohi. Eipä tarvinnut pidätellä naurua. Olikohan siinä Hyabusan moottori :) 

Leppoisan viikonlopun jälkeen matka jatkui nyt neljän pyörän voimin. Edellinen ilta oli otettu rauhallisesti, joten saatoimme lähteä jo hyvissä ajoin aamulla ajeleen. Poliisien järjestämän puhalluspisteen kautta ajelimme kohti Sodankylää. Siellä oli tarkoitus pysähtyä ystävämme Karwansin pizza-kebab -paikassa mutta eipä se ollutkaan vielä auki. Emme jääneet odottelemaan vaan jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä, jossa pysähdyimme ruokatauolla. Rovaniemeltä jatkoimme Ouluun asti neljän pyörän voimin, jossa tiet sitten erkanivat. Jatkoimme Henrin kanssa länsireittiä Pyhäjoelle, jossa söimme ja otimme Pyhäjoen leirintäalueelta mökin. Mökki oli hyvä ja varasimme myös saunan illaksi. Sauna olikin varsin eksoottinen puilla lämmitettävä kahden istuttava versio. Kuuma vesi tuli kiukaan yhteydessä olevasta säiliöstä, josta sitä sai lorottaa ämpäriin. Ilta oli koleahko ja valvoimme vielä jonkin aikaa saunan jälkeen mökillä ennen nukkumaan menoa. Hieno reissu takana, sitä oli hyvä käydä läpi jo näin reissun loppu puolella.

Viimeinen ajopäivä meni väliin sateisissa merkeissä. Halkaisimme taas Pohjanmaan ja Henri jäi Tampereella pois. Itse jatkoin Keravalle. Takana yli 3000 km ja loppumatkakin meni hyvin huolimatta siitä, että vaihteistossa oli kokoajan päällä numero 3.